Chatroulette tuo vipinää iltaan

Chatroulette on venäläisen teinin koodaama nettisivusto, jossa tuntemattomat tyypit ympäri maailmaa voivat chätätä toisilleen nettikameran edessä. Viime marraskuussa julkaistulla sivustolla on arvioitu olevan jo 1,5 miljoonaa käyttäjää. Kun jompikumpi ”rulettaja” kyllästyy keskustelukumppaniinsa, riittää, että klikkaa ”Next” ja peli jatkuu. Koska se, mikä ei tapa, vahvistaa, ja kaikkea pitää kokeilla, testasimme pelin.

Chatrouletten aloitussivulla lukee ”Please stay clothed”. Aloitamme pelin, ja ensimmäisenä ruutuun lävähtää kikkeli. Häkellyn yllättävästä aloituksesta siinä määrin, että menetän näppäimistön käyttökykyni ja piiloudun kameralta. Tyynempi kaverini painaa rauhallisesti Next, ja uskaltaudun takaisin ruudun ääreen.

Vastaantulevia henkilöitä kiinnostaa eniten se, mistä olemme. Yksi ensimmäisistä juttukumppaneistamme istuu pöydän ääressä siistissä hotellihuoneessa. Takana näkyy avonainen ikkuna, valkea verho heiluu tuulessa. Jenkkisotilaan näköinen mies kertoo chättäävänsä Nykistä, me väitämme olevamme Irakista. Mies naputtaa BS (Bull Shit). Olemme kuulemma liian valkoisia. Vastaamme BS ja painamme Next.

Kansallisuuden jälkeen toisiksi suurin mielenkiinnon kohde pelissä vaikuttaa olevan boobsit. Kun kolme eri miesporukkaa on heittänyt ”Show boobs” -läppää, ilmoitamme pontevasti seuraavalle uudelle tuttavuudelle heti kättelyssä että ”No boobs”. Mies vastaa ok, jutustelee vähän aikaa ja ehdottaa sitten, että näyttäisimme tissimme. Next!

Tapaamme tyyppejä Belgiasta, Berliinistä ja Bilbaosta. On jo tullut selväksi, että Chatroulette on suurelta osin pikadeittailua. Ensimmäiset tytöt katoavat nopeasti disconnected-tilaan, joten teemme itse saman muille tytöille ja saamme juttuseuraa vain miehistä. Hyppäämme epäilyttävien ja tylsän näköisten tyyppien ohi hakkaamalla Nextiä. Joskus ruudulla vilahtaa sekunnin murto-osan ajan joku (sananmukainen) runkkaaja, mutta tottuneella pelaajalla Next-nappi toimii nopeammin kuin aivot rekisteröivät näkemänsä.

Poikaporukka heiluttelee meille sipsipussia, ärsyynnymme, koska meillä on nälkä. Kahdelle espanjalaiselle esittelemme etelä-afrikkalaista viinipulloamme. Alaston hoikka nainen tanssii keskellä pientä huonetta. Kaveriporukka naureskelee ja kääntelee kameraa vuoroin kuhunkin paikallaolijaan. Joku jätkä hyppii ilmeisesti musiikin tahdissa, kannustukseksi heilumme mukana.

Söpö college-poika Nova Scotiasta erottuu joukosta edukseen pelille harvinaisella kohteliaisuudellaan. Juteltuamme aikamme, kanadalaispoitsu toteaa, että on jo aika myöhä ja pitäisi lopettaa. Juttelemme vielä hetken, kunnes käytöstapoja kunnioittava poikanen hyvästelee vielä kertaalleen ja lähtee.

Ruletissa voittaminen on sitä, ettei häviä. Selvisimme kunnialla kokemuksesta.

Punky Lady

Kuokkavieraana: Kuorosodassa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla - oli kutsua tai ei.

Kuorosota-ohjelma loppui virallisesti tänään, voittaja tosin selvisi jo viikko sitten. Ilkka ”Neljä Ruusua” Alangon Joensuu-kuoro päihitti lopulta Nightwish-basisti Marco Hietalan ja Kuopion. Mutta mitä tapahtui tv-ruudun takana? Bitchness-elämää seurasi Kuorosotaa paikan päällä vippipassi kaulassa ja antoi tuomionsa.

Miljöö
Peacock-teatteri on näyttävä paikka musiikkishow’lle. Tekniikka mahdollistaa upeita valaistuksia, hyörykonepilviä ja jättidiscopalloja. Sijainti Linnanmäellä on kuitenkin talvisin hankala, koska vieraat rämpivät teatteriin ja sieltä pois lumen, loskan ja jään peittämää rinnettä pitkin.

Tarjoilut
Mielikuvituksettoman buffet-pöydän laatu vaihteli. Yhtenä sunnuntaina näykittiin vihersalaattia ja nachoja. Seuraavalla kerralla kattaukseen kuului yllättäen kanavartaita, wokkivihanneksia ja Caesar-salaattia. Viinitarjoilu antoi mukavan nousujohteen show’n alkuun, mutta Bitchnessin edustajien suureksi harmiksi järkkärit hoputtivat siirtymään ruokapuolelta katsomoon jo ennen kuin lasit olivat rauhassa tyhjentyneet.

Dresscode
Vieraista saattoi todeta, että he käyttivät epäilemättä enemmän aikaa kannustuskylttien maalaamiseen kuin muotiblogien lukemiseen. Ilkka Alangon rennot popparipaitavalinnat pitivät Bitchnessin kiinnostuksen yllä jaksosta toiseen. Finaalissa Ilkka repäisi ja puki oikein haaremihousut; niiden vyötärö oli ilahduttavan löysällä paljastaen pepusta muutaman lisäsentin. Juontaja Kristiina Komulainen puolestaan tarjosi vinkin pienirintaisille naisille: yläosan täytteeksi voi tunkea vaikka omat sukkansa.

Show
Normaali ohjelmanauhoitus oli kutsuvieraalle nopea ja viihdyttävä paketti. Tuplapitkässä finaalijaksossa sen sijaan yleisöä siirreltiin törkeästi tuoleilta toisille kuin toisen luokan kansalaisia ja artistivieras Jenni Vartiainen mokasi (Supergirl muistelee tosin keskeytyksen johtuneen enemmän tekniikasta) ja pakotti yleisön kuuntelemaan ”Mä en haluu kuolla tänä yönä” -valituksen uudelleen alusta juuri, kun alkoi uskoa, että biisi joskus loppuisi. Komulainen takelteli mainosspiikeissä ja hypähteli juontajakorokkeelta alas ja ylös tehden joka kerta numeron liian lyhyestä pikkumustastaan. Kaikesta negatiivisuudestamme huolimatta itse lauluesitykset olivat antoisia ja päihittivät kotisohvan mennen tullen.

Lahjukset
Käteen kokemuksesta ei jäänyt muuta konkreettista kuin ruotsinlaivoilta tutut, ranteeseen taivutettavat valotikut. Tikut tökättiin käteemme lausahduksella: ”Lapsille ja lapsellisille!”. Niin, mitä tuohon enää lisäämään.

Bitchness-arvosana: BBB
Kiitämme: kivoja biisivalintoja kuten Sanin kuoron Sweet Dreamsiä (Eurythmics), Ilkan Viva la Vidaa (Coldplay) ja Marcon heviversiota Like A Virginistä (Madonna).

Punky Lady ja Supergirl

Piristystä elämään

Naisen elämä on vuoristorataa. Välillä on niin hyvällä tuulella, että jälleen kerran tullut takatalvi ja maanantaiaamuna loskat päälle heittänyt bussi ei saa päivää pilalle. Ja välillä pienikin vastoinkäyminen tuntuu maailman lopulta. Syyt harmitukseen ovat moninaiset: pieleen mennyt projekti, sotkuinen koti, se kuuluisa aika kuukaudesta tai se että vaatekaapissa ei ole kerta kaikkiaan mitään päälle pantavaa.

Joka tapauksessa on varmaa, että välillä ottaa kunnolla päähän. Bitchess-elämää on kokeillut tai aikoo kokeilla seuraavia keinoja elämän piristämiseksi. Ja mikä parasta, ei ole pakko olla harmissaan, vaan näillä keinoilla voi myös upgreidata elämänsä uudelle tasolle.

Suklaa ja irtokarkit
Tämä edullinen ja helposti toteutettava hoitokeino auttaa tunnetusti melkein kaikkeen. Ei kuitenkaan suositella rumatyhmäläski-päivien hoidoksi, koska suklaa ja irtokarkit -hoito voi pahentaa alkuperäistä oiretta.

Uudet kengät
Uudet kengät voi ja kannattaa aina hankkia. Erityismaininnan tämä keino saa siitä, että kengät ovat hyvä shoppailukohde myös laihdutuskuurilla tai ihan kohta laihdutuskuurilla oleville. Ja mikä parasta, kenkiä shoppaillessa ei tarvitse katsoa vatsamakkaroitaan sovituskopin kelmeässä valossa.

Pikamatkailu
Kuka sanoo, että matkalle pitää lähteä vaan lomalla tai viikonloppuna. Piristä arki-iltaa livahtamalla ajoissa töistä ”asiakastapaamiseen” ja suuntaa lentokentälle tai juna-asemalle. Helsingistä ehtii illaksi ainakin T:llä ja L:llä alkaviin lähikaupunkehin Suomessa ja miksei Ruotsin ja Viron puolellekin. Perillä kuuluu tietysti tutustua nähtävyyksiin, shoppailla ja maistella paikallisherkkuja. Sitten vain viimeisellä vuorolla takaisin kotiin tai bilettäjä voi myös turvautua yöjuniin. (Toim.huom. Bitchness-elämää ei ota vastuuta VR:n mahdollisista aikatauluongelmista.)

Kevät ja poikien pyllyt
Tämä keino on varma kevään merkki. Aito bitchness-tyttö tekee sen näin: kevätauringon paistaessa varustaudutaan isoin aurinkolasein ja mennään kirjan tai naistenlehden kera Espan penkille istuskelemaan. Sinkkubitchnesseille keino tarjoaa oivan katselmuksen tulevaan kesämiesvalikoimaan ja pariutuneille siskoilleen sallitun tavan tiirailla komeampaa sukupuolta.

Ms X

Parempaa kuin kotivideot

Jos uskot, että videoinstallaatiot ovat käsittämätön, omissa “sfääreissään” leijuva taidemuoto, mutta olet valmis antamaan vielä yhden mahdollisuuden, jatka lukemista. Pääkaupunkiseudulla on nyt jopa kaksi näyttelyä, joissa tästä taiteenlajista saa kerrankin jotain tolkkua.

Vakavia asioita ironialla

Adel Abidinin näyttelyn pysäyttävin osio löytyy heti Kiasman aulasta. Kertojan ääni esittelee “matkailuvideolla” leppoisan kuuloista lomakohdetta – kuvissa näkyy Bagdad sodan keskellä. Teokseen liittyvässä karussa opaslehtisessä todetaan, että kaikki kaupungin nähtävyydet on joko tuhottu tai ryöstetty.

Varsinaista näyttelyä varten on kiivettävä neljänteen kerrokseen. Egyptiläisessä ravintolassa tarjotun kivikovan leivän inspiroima video on kuitenkin yksinään kiipeämisen arvoinen. Saisipa itsekin pokan, joka pitää.

Muut videot lähestyvät sitä pahamaineista “sfääriä“. Varsinaista katsottavaa ei ole, mutta teokset saavat miettimään elämää tarkkailuvaltiossa ja naisen osaa uhrina miesten maailmassa. Ehkä vähän kaukaa haetummin yksi video herätti mielleyhtymiä myös ilmastonmuutoksesta ja muovipusseihin tukehtuvista kilpikonnaparoista.

Bitchness-arvosana: BB
Bitchness-aikasuositus: uskalla vain käväistä, 15 minuuttia riittää hyvin.

Rehellisesti hauskaa

Jos haluat takuuvarmat naurut, aja Espooseen. Candice Breitzin videonäyttelyssä EMMAssa kuullaan Madonnaa ja Michael Jacksonia kohderyhmien itsensä esittäminä.

Fanit Milanossa ja Berliinissä laulavat ja tanssivat antaumuksella läpi kuulokkeissaan soivat hittialbumit. Jos mietit, millaiset miehet fanittavat Madonnaa, ne ovat ne samat, jotka kiskaisevat hunnun esiin kuullessaan Like A Virginin ja helmet, kun vuorossa on Material Girl.

Samaisessa näyttelyssä hemmotellaan myös leffafriikkejä. Meryl Streepiä ja Jack Nicholsonia eivät yhdistä vain kasarileffat Heatburn ja Ironweed ja mittava ura; molemmat ovat lisäksi saaneet Breitzin käsissä oman videoinstallaationsa.

Teoksissa näyttelijät käyvät itsensä kanssa yllättävän sujuvaa vuoropuhelua, vaikka repliikit on leikattu ja yhdistelty roolihahmoilta paristakymmenestä eri elokuvasta. Näiltä näyttelijöiltä tuloksena on luonnollisesti onnistunut roolisuoritus.

Bitchness-arvosana: BBBBB
Bitchness-aikasuositus: kolme tuntia, jos tahdot nähdä kaiken.

Punky Lady

Manic Monday?

Ei maanantain tarvitse aina olla viikon pahis. Bitchness kannustaa ottamaan alkuviikon agendalle uuden projektin – maanantain inhimillistämisen! Pienillä asioilla teet päivästä jo paljon sympaattisemman.

1. Lanseeraa henkilökohtainen Casual Monday: pukeudu juuri niin kuin huvittaa. Jos työpaikkasi on konservatiivisempi, vedä jalkaan suosikki-Conversesi, niitä ei huomaa neukkaripöydän takaa.

2. Bussit ovat ankeita. Kävele töihin ja hypähtele tarpeen mukaan. Kun lumi joskus sulaa, aja työ- ja palaverimatkat Jopolla. Hymyile ohikulkijoille, ja näytä kieltä, jos ne eivät hymyile takaisin.

3. Kokoa hyväntuulen soittolista kepeästä pimputipimputipim-musasta. Soita sitä taustamusana koko päivä niin kovaa kuin uskallat. Hyräile mukana.

4. Hauskuta työtovereitasi. Teippaile esimerkiksi Colin Firthejä ja Johnny Deppejä naispuolisten kollegoiden ruuduille, kun nämä ovat vessassa.

5. Unohda automaattikahvi, valmista kaakao Calvin & Hobbes -sarjakuvan hengessä: täytä muki vaahtokarkeilla, kaada kaakao täyttämään jäljelle jääneet kolot ja nauti herkku haarukalla. Tarjoa ylimääräiset vaahtikset työkavereille.

Olkoon kaikenlainen muukin höppänä toiminta maanantaisin sallittua.

Punky Lady

Aloitetaan tyhjältä paperilta

Bitchness-elämä on alkanut. Ms X, Punky Lady ja Supergirl ovat siirtyneet Kauppakorkeakoulun luentosalista yritysmaailmaan. Pienen tauon jälkeen ystävykset analysoivat taas arkea ja juhlaa.

Ensimmäinen blogaus julkaistaan pian.