14.5.2010

Ramoviisut - jotain muuta kuin kitarasooloja

Nimestään huolimatta Punky Lady ei kuuntele punkkia. Punky Ladyn nimi on peruja väärin kuullusta alusvaateliikkeen nimestä, Funky Ladystä, josta Punky Lady osti kerran bikinit. Tosi tarina. Lähestyvien Euroviisujen kunniaksi Bitchness-elämää lähettää musiikkigenre-neronsa seuraamaan Ramoviisuja, onhan Semifinal lähempänä kuin Oslo.

Ramoviisut on vuosittainen ramopunk-tapahtuma ja biisintekokilpailu, joka järjestetään Semifinalissa nyt kuudetta kertaa. Ramopunk taas on punkin alalaji, jonka esikuvana on nimensä mukaisesti Ramones. Ramoviisujen finaaliin päässeen V-osaston laulaja Mia suostui haastatteluun.

Hei Mia! Mitä punk ja ramopunk merkitsevät sulle?
Mulle punk ja ramopunk merkkaavat ensisijaisesti musiikkia. En pidä rockin ja metallimusiikin pitkistä kappaleista ja näen punaista kitarasooloissa. Pidän, että kappaleet on lyhyitä eikä ne vaadi täydellistä soittotaitoa. Soitto on enemmän asenne- ja fiilispohjaista. Kuka vaan voi soittaa halutessaan punkkia. Mun tän hetken ehdoton lempparibändi on Misfits, joka luokitellaan detaljitasolla horrorpunkiksi. Meidänkin bändi coveroi sitä treeneissä.

Bändinne esittää viisufinaalissa biisin En saa katoamaan sua, jonka olet säveltänyt ja sanoittanut. Kerro vähän laulusta.
Halusin tehdä hyväntuulisen biisin, jossa olisi tarina ja tarttuva kertsi. Tarinan on kestettävä koko biisin läpi ja kannettava se loppuun. Halusin biisiin myös ramopunkille tunnusomaisia symboleja kuten nahkarotsi, tennarit, pesismaila ja beibi. Biisin aiheeksi muodostui rakkaustarina. En pidä happy ending -tarinoista, joten sanotus kuvaa humoristisella tavalla fanaattista ramofania, joka yrittää väkisin käännyttää beibiään samanlaiseksi siinä onnistumatta.

Millainen prosessi oli säveltää ja sanoittaa biisi?
Huh huh... Se ei oo mulle luontaista, mutta tää synty yllättävän helposti. Kävelin duunista kotiin, kun kertsi alkoi soida päässä. Juoksin kotiin kirjoittamaan sanat ylös ja laulamaan kertsiä miehelleni Jussille, V-osaston basistille, etten unohtaisi melodiaa.

Muutama päivä myöhemmin istuin keittiössä, muksut huiteli ympäri kämppää, ja aloin rakentaa säkeistöjä kertsin ympärille. Biisi kasvo aika pitkäksi ramobiisiksi, 2 min 30 s. Sitten kaivettiin komerosta 80-luvun Casio keittiön pöydälle ja haettiin sointuja ja lopullista melodiaa. Mä lauloin ja soitin, ja Jussi soitti kitaralla perässä. Saatiin kaikki suhkoht pakettiin, ja äänitettiin demoa Petelle (kitaristi) ja Villelle (rumpali). Muksut laitettiin sohvalle rusinarasiat kädessä kattomaan Pikku-Kakkosta, mulla oli kädessä Singstarin kaks mikkiä Maciin kiinnitettynä, ja Jussi komppasi kitaralla. Se oli kerralla purkkiin -meininkiä.

Olet tehnyt Ramoviisujen neuvostolaisen julisteen sekä bändinne Converse-logon. Mitä ne ilmaisevat?
Ramoviisujen logon tarkoitus on muistuttaa mahdollisimman paljon Euroviisu-logoa. Kun Euroviisuissa sydämen sisällä vaihtuu maat niin Ramoviisu-logon sydämen sisällä vaihtuu teemaan sopiva elementti, tällä kertaa kitara.

Julkan idea lähti tyypillisestä ramopunk-kuvituksesta eli sarjakuvamaisesta toimintaelokuvamaailmasta. Ramopunkkiin kuuluu oleellisesti mustahuumori. Halusin tuoda kuvitukseen neuvostomaisen tunnelman sarjakuvamaisesti toteutettuna eli ramopunkin tunnusomaisen symbolin atomipommin, josta bändien nimet tippuu alas. Pidän kommunistisen ajan julisteiden visuaalisuudesta.

V-osaston logoon haluttiin yhdistää ramopunk ja rock. Logon elementeiksi valittiin musaa kuvaava Converse-tennari ja tähti. Koska ei haluttu logon leimautuvan liian ramomaiseksi, suunnittelin tennarille siivet, jotka kuvaa rokimpaa musiikkiamme.

Mitä mieltä olet Euroviisuista?
Euroviisut oli mulle suurempi juttu pienenä. Nyt telkkari avataan vähän ennen Suomen vuoroa ja seuraavan kerran tuloslähetyksessä. Toisaalta on kyllä hienoo, että tällaista perinnettä on jaksettu vaalia. Nykypäivän kisat on vaan vähän liian imelät ja popahtavat. Vanha kunnon humppa on unohdettu kokonaan. Tän vuoden Suomen karsintoja seurasin Eläkeläisten vuoksi.

Punky Lady

Ramoviisut Semifinalissa 15.5. Bitchnessin dresscode-suositus on pillifarkut, bändipaita ja Converset. Huom. vaatekriisin voi varmasti kehittää siitäkin, minkä väriset tennarit valitsee.

4.5.2010

Kuokkavieraana: Taidehallissa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla – oli kutsua tai ei.

Vapun jälkeen on aika elää sivistyneemmin. Niinpä suuntasimme Taidehallin VIP-kevättapaamiseen.

Miljöö
Taidehallin urbaanien tilojen New York -henkisyys on ehdottomasti tyylikkäintä, mitä Töölöstä löytyy.

Tarjoilut
Ravintola Farangin modernista aasialaismenusta modifoidut cocktail-palat tyydyttivät pahimman nälän, ja passionhedelmällä ja kookoksella maustetut jälkkärit sulivat suussa. Kuplivaa, valkoista ja punaista sisältänyt viinitarjoilukin olisi tuottanut suurta iloa ellei Ullanlinnanmäki jatkoineen olisi ollut vielä tuoreessa muistissa.

Dresscode
Pukukoodi osoittautui yllättävän hienoksi. Perustoimistotyylin rinnalla osa koreili lähes kokkarivaatteissa. Paikalla olijoista tunnistimme ainoastaan perheensä kanssa näyttäytyneen Markkinointi ja mainonta -lehden päätoimittaja Saila-Mari Kohtalan.

Show
Marimekon muotinäytös vihjaili, että tänä kesänä olisi syytä sipsutella söpöissä 60-lukulaisissa mekoissa. Teatteriryhmän laulushow ei sytyttänyt. Ilahduimme sen sijaan henkilökohtaisesta näyttelyopastuksesta: museo-opas esitteli Timo Wrightin valokuvadokumentointia Omakuva. Taiteilija oli karsinut henkilökohtaisen omaisuutensa 3 500 tarpeelliseen esineeseen ja valokuvannut ne. Jäimme miettimään, miten kenkien prosentuaalinen osuus tarpeellisista esineistä voi olla niin pieni...

Lahjukset
Läksiäislahjaksi vieraat saivat Marimekon iloisen kirkasvärisen kangaskassin sekä lompakon.

Bitchness-arvosana: BBBB
Kiitämme: Lahjakassista löytynyttä VIP-korttia, jolla pääsee ilmaiseksi näyttelyihin.

Punky Lady ja Supergirl